Nevillen herkkua on nykyään tuore kurkku. Namnam.
Sit sitä kiinnostaa hirveesti mitä mä teen tietokoneella.
Mutta kameran salamasta se ei sitten tykkää yhtään, niin kun rupeen kuvaamaan, se menee tän näköseks.
Tänään sen jalka sotkeentui mun lankaan, joka oli kiinni neulomustyössä, ja kun se tajusi että varvas on jumissa, se pinkaisi sängyn alle valtavalla sivuluisulla niin että mun käsityö lensi metrejä sen perässä kun lanka ei lähtenyt vieläkään varpaasta irti. Sitten mun piti maanitella se tulemaan pois sieltä sängyn alta, että saan irrotettua langan. Ja siellä se kökötteli ihan hirveen petetyn näköisenä, luuli että mä sidoin sen narun sen jalkaan, varmaankin.
(Tilanteesta en ehtinyt napata kuvaa, koska pieni oli niin hädissään)
Huomenna on taas perjantai, ja viikot hurahtelevat, aika tuntuu tällä hetkellä siltä kuin se olisi tiimalasin hiekkaa minkä taikurin hattu on muuttanut pilvenhattaraksi, jota ei saa edes pidettyä kämmenellä kun se jo leijailee pois. Ja lisäksi valoisaa on ehkä kolme tuntia päivästä, jolloin järkevä väki kuten muumit, nukkuvat talviunta. Miksei me voida? Kun kerran pimeällä pitää nukkua, öisin on pimeää, niin myös pimeät päivät voidaan laskea yöksi eli ajaksi jolla nukutaan.
Yksinkertaista, Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti