perhosen leikki

Perhosten väritykset on niin uskomattomia, että niitä on aina ihana kuvailla. Nämä kukatkin on jotain minulle aivan uusia ja ihanan värisiä, sisko istutti niitä mökille kukkapenkkiin ja nyt ne ovat puhjenneet!

kesä

Kesä jatkuu vaan!

Nuffen seikkailut ja käsin tehtyä

Nuffe asuu tänä kesänä ulkona itse tehdyssä häkissä, välillä lähden sen kanssa hurjille tutkimusmatkoille talon ympäri. Valkoisen auton vieressä Nuffella on hyvä maastoväritys, mutta välillä piiloutumisleikkejä kivempaa on juoksupyrähdykset ja korvia heilauttelevat hypyt.

Tämän Novitan kide-langasta ja jostain random puuvillalangasta tehdyn setin valmistin ystäväpariskunnan vauvalle ristiäislahjaksi. Pipossa on hirmuisesti kasvunvaraa, mikä on ehkä hyväkin asia, mikäli Emma viihtyy uusi pipo päässään..

Lapsuusmuistot

Mennyt viikonloppu ja tämä päivä on ollut lapsuusaikojen kertausta. Olen viettänyt aikaa ihanan Tiian kanssa, saman ihmisen, jonka kanssa vietin kaikki lapsuuden kesät. Viime yönä puhuttiin pitkään (kolmeen) ja paranneltiin maailmaa, tänään seikkailtiin samoissa ympäristöissä kuin pienenä, syötiin samoista pensaista marjoja ja mietittiin kuinka luonto kasvaa kuitenkin nopeammin kuin me. Myöhään illalla pyöräilin sitten kotiin samaa tuttua reittiä, joka tuntui nyt pyörälläkin paljon lyhyemmältä kuin silloin aiemmin. Huomasin, että kaksi entistä polkua on vaihtunut yhdeksi.

kesä ja syys

Ensimmäinen kuva on viime viikolta, Saimi koristeli veden pinnan päivänkakkaroilla ja niistä tuli pohjaan ihastuttavat varjopallot. Toinen kuva viime syksyltä 30. elokuuta, kun lehdet olivat jo punertavia. Siihen on vielä aikaa, onneksi!

heinäkuun viides

Kolme vuotta sitten heinäkuussa

kuulin kauheita sinusta.

Kuulin

mitä olit tehnyt,

ja tiesin mitä me muut 

tulisimme tekemään

seuraavina vuosina,

heinäkuun viidensinä.

Sytyttäisimme kynttilöitä

keräisimme kukkia

vuodattaisimme kyyneleitä

kauniille muistoille

ihanalle naurullesi

tuikkiville silmillesi

rakastaville halauksillesi.

Kiitos siitä, Juulia,

että olit olemassa.

Sydän.

Harmaampaa

Ihanat helteet väistyivät hetkeksi, kun viime viikon lopulla oli hurjat ukkoset. Salamat iskivät ja taivas jyrisi, vettä tuli kuutioittain kissan kokoisissa pisaroissa. Luovutin myös ensimmäisen kerran elämässäni, nimittäin verta. Kokemus oli positiivinen, odotin hirveää huimausta ja pyörtymistä, mutta mitään reaktioita en saanut ennen kuin seuraavana päivänä, jolloin vietinkin koko aamupäivän pahoinvoiden ja potien päänsärkyä. Nestetasapainosta huolehtiminen ja rautatablettien tärkeys tuli selväksi..

Tänään hoidin pientä sairaalapotilasta koko pitkän kotimatkan.

Nykyiset opintoni jatkuvat syksyllä, kätilömaailma ei ollut vielä minulle valmis.