Mennyt viikonloppu ja tämä päivä on ollut lapsuusaikojen kertausta. Olen viettänyt aikaa ihanan Tiian kanssa, saman ihmisen, jonka kanssa vietin kaikki lapsuuden kesät. Viime yönä puhuttiin pitkään (kolmeen) ja paranneltiin maailmaa, tänään seikkailtiin samoissa ympäristöissä kuin pienenä, syötiin samoista pensaista marjoja ja mietittiin kuinka luonto kasvaa kuitenkin nopeammin kuin me. Myöhään illalla pyöräilin sitten kotiin samaa tuttua reittiä, joka tuntui nyt pyörälläkin paljon lyhyemmältä kuin silloin aiemmin. Huomasin, että kaksi entistä polkua on vaihtunut yhdeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti