Salkkariaika

Kovin on kummallista että pienin pikkuveljeni täyttää tänään 17 vuotta. Vastahan minä itse täytin! Epäreilua tämä elämän nopea kulku.

Kävin tänään tapaamassa kauan sitten näkemääni ystävää, söimme hyvin Pancho Villassa (Tämän päivän uusi asia muuten, en ole ennen käynyt siellä!) ja juttelimme kaikesta. Ystäväni muistutti minua entisestä minästäni, jonka olin itse jo melkein unohtanut. Pitääpä vähän kaivella menneitä ja miettiä mihin kaikkeen pystyinkään vielä muutama vuosi sitten, ja alkaa tehdä samoja asioita uudelleen, sillä en minä niihin ole kyllästynyt, jokin ihmeellinen asia maailmassa vain sai minut unohtamaan ja lakkasin tekemästä niitä. En rehellisesti osaa sanoa miksi ne asiat ovat jääneet, ne vain ovat. En ehkä ole itse tiedostanutkaan niiden puuttumista, mutta nyt kun aloin oikein ajatella, niin tosiaan, moni ihana asia on jäänyt.

Onneksi nämä asiat eivät ole peruuttamattomia, ja voin aina aloittaa uudestaan. Asetanpa se tämän kevään/kesän projektiksi, että kaivan vanhat hyvät harrastukset esiin ja rikastan elämääni kaikella kivalla. Koitan tehdä edistymisestä vaikkapa kuvapäiväkirjan, ja laittaa tännekin saavutuksiani. Ü

Nyt jatkan salkkareita vielä hetken ja sitten pitäisi lukea vielä vähän kansanterveystiedettä, koska viikonloppuna tuskin tulee paljon luettua..