En voi käsittää tätä tunnekuohua mikä päähäni on tullut, ja tämä ei ole yhtään positiivinen! Menetän hermoni aivan liian helposti, ja kun se tapahtuu, mietin "kyllä ihan kenellä tahansa menisi hermo tähän!" ja hermon menetys on siksi oikeutettua. Onko se!?!? Jos yksi karvaeläin joka EI ÄÄNTELE, ja on siksi niin kiva ja HILJAINEN eläin, pureksii häkkinsä kaltereita KOKO AJAN vain siksi että haluaa sieltä pois, vaikka on juuri tehnyt jotain erittäin kiellettyä kuten TYHJENTÄNYT VIRTSARAKKONSA SÄNKYYNI tai hypännyt suoraan lattialta ruokapöydälle, mistä olen JOKA KERTA nostanut hänet häkkiinsä merkiksi siitä, että pöydälle ei saa mennä ja siitä hyvästä joutuu häkkiin, eikö siitä saa menettää hermoja?
Ja siitä kaltereiden syömisestä kuuluu sitten kovempi ääni kuin yhdenkään koiran haukkumisesta, KOIRAT KUN OVAT NIIN ÄÄNEKKÄITÄ LEMMIKKEJÄ, no ne sentään pysyy hiljaa kun käskee! Tuo yksi ei todellakaan pysy hiljaa kun käskee, jos se päättää saada syötyä tiensä häkistä ulos. Ja en mielestäni pidä sitä siellä yhtään enempää kuin on pakko, eli öisin ja silloin kun se tekee jotain väärää. Hakkaan sitten häkkiä samalla mitalla takaisin kun kerran kani ei halua käskyjä uskoa, voisin kuvitella että kolina ottaa sen korviin kuitenkin VÄHÄN vielä enemmän kuin minun, mutta ilmeisesti ei!
En ennen ole näin vihaisena kirjoittanut mitään päivitystä, mutta nyt oli pakko keksiä jotain että saan ajatukset pois tuosta hirviöstä, joka tekisi tällä hetkellä mieli heittää häkkeineen portaikkoon! Ja ihan hyvinhän tämä onnistuikin, pulssi ei enää ole niin kova kuin äsken ja korvista ei ehkä ihan niin paljon nouse savuakaan. Kanikin on hiljaa häkissään, saikohan se aivotärähdyksen minun häkin hakkaamisesta ja pyörtyi? HARMI.
Hmm, kuullostaa perus-lapsiperheen elämältä ;). Rakkaan typerä käytös ärsyttää, varsinkin kun kyseessä on kani, jolle ei uhkaukset tehoa. Toivottavasti rauha palaa vielä talouteenne! Hassu pupu. Sillä on pääsiäistä pinnassa <3
VastaaPoista