Vuosipäivä!

Blogini aloituksesta on tasan vuosi. Hurjan nopea ajankulu hämmästyttää jälleen, mutta ei anneta sen silti häiritä. Kokosin jokaiselta kuukaudelta kuvan, tässä tämmöinen koko vuoden kokoava kuvakimara siispä. Ü

syyskuu:

 

lokakuu:

 

marraskuu:

 

joulukuu:

 

tammikuu:

 

helmikuu:

 

maaliskuu:

huhtikuu:

 

toukokuu:

 

kesäkuu:

 

heinäkuu:

 

elokuu:

Kuukausia on vuodessa monta, mutta silti tuntuu että aika kuluu liian nopeasti. Pitäisiköhän alkaa oikeasti keksimään elämälleen jotain sisältöä, niin että tuntuisi siltä kuin tekisi jotain, tai saisi jotain aikaan.

Leppäkertusta, merihepoista ja vihreistä nurmista on kesä tehty.

Käytiin tänään Linnanmäen Sealifessa kattomassa kaloja ja haikaloja ja rauskuja ja rapuja ja meduusoita ja merihevosia. Oli jänskiä, ja vähän pelottavia jotkut. Sitten noustiin tosi korkealle katselemaan näkymiä ja mua rupesi pelottamaan. Mutta oli kiva päivä, ja kiva viikonloppu.

Nyt pelottaa seuraavat viikonloput ja viikot, koska ne hujahtaa niin nopeasti ohi! Kesäkuu on jo ihan kohta, koska on jotain tekemistä jokaiselle viikonlopulle niin tuntuu että mitään ei oikeasti ehdi tehdä vaan aika vaan valuu johonki maanrakosiin. Epäreilua!

Bongailtiin lauantaina miehen kummitytön kanssa leppäkerttuja ja puhalleltiin heinäpilleihin, mikä oli kummitytöstä hassun kuuloista ja mitä se ei osannut itse tehdä muuta kuin puhaltamalla mun peukkujen välissä olevaa heinää. Kyllä se oppii.

Kesä on tullut!

Salkkariaika

Kovin on kummallista että pienin pikkuveljeni täyttää tänään 17 vuotta. Vastahan minä itse täytin! Epäreilua tämä elämän nopea kulku.

Kävin tänään tapaamassa kauan sitten näkemääni ystävää, söimme hyvin Pancho Villassa (Tämän päivän uusi asia muuten, en ole ennen käynyt siellä!) ja juttelimme kaikesta. Ystäväni muistutti minua entisestä minästäni, jonka olin itse jo melkein unohtanut. Pitääpä vähän kaivella menneitä ja miettiä mihin kaikkeen pystyinkään vielä muutama vuosi sitten, ja alkaa tehdä samoja asioita uudelleen, sillä en minä niihin ole kyllästynyt, jokin ihmeellinen asia maailmassa vain sai minut unohtamaan ja lakkasin tekemästä niitä. En rehellisesti osaa sanoa miksi ne asiat ovat jääneet, ne vain ovat. En ehkä ole itse tiedostanutkaan niiden puuttumista, mutta nyt kun aloin oikein ajatella, niin tosiaan, moni ihana asia on jäänyt.

Onneksi nämä asiat eivät ole peruuttamattomia, ja voin aina aloittaa uudestaan. Asetanpa se tämän kevään/kesän projektiksi, että kaivan vanhat hyvät harrastukset esiin ja rikastan elämääni kaikella kivalla. Koitan tehdä edistymisestä vaikkapa kuvapäiväkirjan, ja laittaa tännekin saavutuksiani. Ü

Nyt jatkan salkkareita vielä hetken ja sitten pitäisi lukea vielä vähän kansanterveystiedettä, koska viikonloppuna tuskin tulee paljon luettua..